Koska olimme vielä toipilaita niin flunssasta, lennon valvomisesta kuin aikaerostakin, emme jaksaneet panostaa kovin alueeseen tutustumiseen vaan hetken suuria kauppakeskuksia ja liikkeitä ihmeteltyämme sulkeuduimme yhteen Tokion suurimpaan puistoon, Gyoeniin. Matkarattaissa aneemisena istunut Pihlakin ilostui suuresti kun pääsi vapauteen ja tepastelemaan ympäriinsä. Metsäpolulla opittiin sanomaan Aak Aak eli Kraak Kraak.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti