Touch On, Touch Off!

Jos kysyt australialaiselta julkisesta liikenteestä, saatat saada vastaukseksi "ei täällä ole kunnon julkista liikennettä" "ei sitä kukaan käytä" "kyllä täällä tarvii auton, ei julkisilla pääse mihinkään". Onkohan kuitenkin niin, että täällä australialainen tarvii auton, koska on niin tottunut siihen, että talon pihalla on autoja yhtä monta kuin on sisällä ajokortillista ihmistä?

Ymmärrän kyllä pointit, että täällä päivällä on todella kuuma, ja bussipysäkille taapertaminen ja bussin odottaminen auringon porottaessa voi olla jollekin ylivoimaista, etenkin jos bussia joutuu vaihtamaan useampaan otteeseen. Itsekin usein sorrun ajatteluun, että mennään ennemmin autolla kun se on niin kätevää Pihlan kanssa. Vaikka Pihlalla on hermot pettänyt bussissa vain kerran. Ja olempa todistanut sitkeimpien suomalaisten äitien lapsineen matkanneen kahdella eri bussilla ja vielä junalla päälle päästäkseen tapaamiseen.

Bussilla kuitenkin pääsee lähes paikkaan kuin paikkaan kunhan ottaa selvää (esimerkiksi täkäläisen TKL:n Repa Reittioppaalla). Aikaa toki saattaa kulua enemmän.

Itse matkustan bussilla töihin. Eight Mile Plainsilta menee suoraan kaupunkiin oma bussitie. Ikkunasta onkin kivaa katsella moottoritiellä matelevia autojonoja kun itse hurauttaa kaupunkiin nopeasti.

Täällä maksut menevät matkustettujen alueiden (zone) mukaan. Eight Mile Plains sijaitsee neljännellä zonella. Hintaan vaikuttaa myös se, mihin aikaan matkustaa ja millaisen lipun ostaa. Kertalippu maksaa 5.60 AUD. Itselläni on ladattava matkalippu go card, jolla matkustaa ruuhka-aikana hintaan 3.60 AUD ja off-peak 3.24 AUD. Hintoja nostettiin juuri vuoden alussa. Kortille pystyy lataamaan rahaa myös netistä. go cardia pitää muistaa heilauttaa laitteella aina bussiin tultaessa sekä siitä poistuessa. Samalla kertamaksulla voi vaihtaa myös bussista junaan tai city catiin tai föriin. Täällä pääsee kivasti kulkemaan siis myös jokea pitkin.



Bussissa käyttäydytään ihan samaan tapaan kuin Suomessakin: tuijottelemalla ikkunasta ulos ja välttelemällä muiden katseita. Ehkäpä bussissa on siksi niin kotoisaa. Mutta edelleen, australialaiset eivät bussia käytäkään vaan enimmäkseen ulkomaalaiset (ja koululaiset).

Headbanger's Ball

Lauantai 20 Helmikuuta oli raskaan metallin juhlaa. Kävin Soundwave festivaalilla kuuntelemassa reilua pariakymmentä erilaista kokoonpanoa. Esiintyjinä mm. Faith No More, suomalainen HIM, Jane's Addiction, Paramore yms yms.

Pitkä päivä, mutta lopputuloksena tyhjentynyt, rauhallinen olo.

Shinedown pääsi yllättämään rempseällä otteella ja show:lla, otti yleisön mukaan hyvin.
Mike Patton ja Faith No More.
Väkeä ja Alexisonfire.
Alue oli iso ja ihmisiä paljon. Esiintymislavoja oli kaiken kaikkiaan kuusi. Aika paljon tuli mieleen kotoista Provinssirokit ja kumppanit. Alkoholia oli huomattavasti tosin vähemmän ja meno turvallisemman oloista.

Surfs uP!

Suolaa limakalvoilla, hiekkaa uikkareissa, vahaa rintakarvoissa, krampit pohkeissa, ja nenä kiehuu auringosta. Voiko se enää paremmaksi mennä?

Ostin Kanadalaisen työkaverin innoittamana bodyboardin muutama viikko sitten. En ollut ollenkaan varma mistä oikeastaan oli edes kyse, mutta tiesin varmaksi että tämä on se mitä täällä kuuluu tehdä. Tämä on se mitä en Suomessa tekisi vaikka haluaisinkin.

Nyt on takana kolme reissua Gold Coastille (tunnin ajomatka Etelään). Mukavaa puuhaa. Odotella omaa aaltoa ja lillua vedessä, ja vaihtaa kuulumisia ventovieraiden kanssa. Ja sitten hypätä aallon selkään.

Tilastotriviaa sen verran, että Gold Coastilla on kilometritolkulla maailmanluokan surffauspaikkoja (ihmisiä muuttaa sinne asumaan vain surffauksen vuoksi) ja tuhansittain surffaajia päivittäin vedessä. Edellinen tappava kohtaaminen hain kanssa on kuitenkin ollut vuonna 1956. Järki-ihminen jättäisi siis mielummin nousematta autoon :)

Burleigh Heads. Gold Coastille on ominaista että pilvenpiirtäjät kohtaavat rannan jyrkällä kontrastilla.
50..100 metriä rannasta on kaikkein vaikeinta. Kun aallot murtuvat valkoiseksi, ne iskevät lujalla voimalla ja vie voimia puskea niiden yli ja ali. Ennen murtumista reilun sadan metrin päässä on todella rauhallista. Aallot vain heiluttavat muutaman metrin ylös alas rauhalliseen tahtiin. Tai ainakin kunnes tulee niin iso aalto, että se murtuu jo siellä kaukana, jolloin on syytä hypätä kyytiin tai sukeltaa ali - paikallaan ei kannata olla, niskassa on joko iso aalto tai toinen surffari :)

Auringossa on turhan helppo palaa. Meri peilaa aurinkoa, ja aalloista nouseva sumu ja mereltä tuleva tuuli viilentävät, ja on palamista on vaikea havaita. Parempi on katsoa kellosta koska laittaa lisää rasvaa. Ensimmäisellä reissulla minulla olis SPF30+ rasvaa, ja päivä oli pilvessä. Silti viimeiset ihonkappaleet kuoriutuivat 3 viikkoa myöhemmin :P

Räpylät jalkaan, niemennokalle ja aaltoihin mars. Parimetriset aallot hakkaavat kiviä vasten ukkosta muistuttavalla jyrinällä, mutta temppu on bongata rauhallinen väli ja suhahtaa räpylöillä 5..10 metriä ohi murtuvien aaltojen alueen- sitten homma onkin leppoisaa lillumista ja sen oman aallon odottamista. Se vain alkuun näyttää pahemmalta kuin on. Räpylät tuovat lisäturvaa liikkumisen suhteen, mutta niitä tarvitaan myös että saa riittävän vauhdin aallon kiinnisaamiseen.

Pihlan uudet uikkarit

Tänään kävimme Pihlan kanssa Mathilda's Marketissa Ascotissa. Se ei välttämättä ollut päivän paras idea, etenkään kun en tajunnut ottaa kantoreppua mukaan. Pihlahan ei viihtynyt rattaissa yhtään kun oli vilskettä ympärillä ja niin paljon ihania tavaroita joita olisi pitänyt päästä järjestelemään. Kiersimme pikaisti kojut läpi ja tulimme takaisin kotiin.

Markkinat järjestettiin hevosten kilparadalla, siis ei raviradalla vaan sellaisella laukkaradalla. Eikä kuitenkaan ihan siellä radalla, vaan radan vieressä olevissa vanhoissa jylhissä tallirakennuksissa. Paikalla oli useita myyjiä ympäri Australiaa esittelemässä uniikkeja käsintehtyjä lasten vaatteita, nukkeja, leluja, peittoja, kortteja, tauluja, koruja ja lastenhuoneen sisustustavaroita. Pihalla oli myös pomppulinna, liukumäki ja kasvomaalausta sekä kahvi/ruokakojuja.

Pihlalle en ehtinyt ostaa mitään kovin uniikkia mutta ostin pikaisesti uudet uikkarit. Halusin ostaa pitkähihaisen uimapaidan joka suojaisi vähän paremmin ihoa rantaleikeissä. Lisäksi ostin uimapuvun jolla voi mennä polskimaan iltaisin meidän omalle altaalle (ja sitten kesällä kesämökille ja pyynikille).


Pihlan uikkarit Sandy Feet Australia.

Lisäksi löysin kummitytölle ihanan mekon synttärilahjaksi, Milla silmät kiinni jos et halua nähdä ennakkoon :D mutta haluan esitellä sen täällä koska oli mielestäni niin sievä.


Uikkareista saatiin lystiä sitten sovituksen jälkeenkin kun Pihla keksi laittaa ne päähänsä hatuksi, kaulaansa koruksi ja käsivarsille kassiksi.



Pihlalle ajattelin hankkia vielä tällaisen Cocoon Couturen säkkituolin.




Tästä reissusta viisastuneena menen markkinoille huhtikuussa ihan yksin jotta voin rauhassa haalia mukavia tuliaisia.

Tästä kirjoituksesta kun tuli nyt jo muutenkin tällainen lastenmuoti-kirjoitus, niin jatketaan hetki samalla linjalla. Täällä on kyllä paljon lastenvaatteita, ihan noissa marketeissa sekä lisäksi omia liikkeitä, kuten Pumpkin Patch ja Cotton on Kids. Marketeissa vaatteet ovat tosi edullisia mutta niiden laatu on aika kurja. Pihlalla on esimerkiksi vieläkin käytössään KappAhlista kesäkuussa ostettu maatuskapaita ja on yhä ihan hyvässä kunnossa. Sen sijaan täältä ostettu, muutaman kerran pesty oranssi t-paita on jo haalistunut pesussa ja auringossa ja siitä roikkuu lankoja helmasta ja hihan suusta. Suomessa on myydään paljon enemmän retro- sekä unisex-vaatteita ja rohkeita kuoseja, täällä taas on selkeästi jako tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Tytöille on enimmäkseen sitä haaleanvaaleanpunaista ja lilaa, pojille sinistä ja vihreätä. Nämä nyt karkeita yleistyksiä, poikkeuksiakin on, mutten ole löytänyt montaakaan kivaa vaatetta Pihlalle täältä (ikävä on myös siis H&M:n ja Lindexin vaaterekeille). Tänään markkinoilla myydyt vaatteet oli hauskoja, monet olivat vintage-tyylisiä ja tosi söpöjä, muttei ehkä kuitenkaan arkivaatteita.

Lisäksi suuren suuri erohan on lastenvaatteiden määrällä. Suomessa tarvii vuoden aikana kesävaatteita, talvivaatteita ja välikausivaatteita. Ja vaatteiden lisäksi kenkiä joka kelille. Täällä pärjää pitkälti t-paidoilla, shortseilla ja mekoilla sekä parilla sandaalilla - ja uikkareilla. Usein Pihlan asusteena on kotioloissa ja öisin pelkkä vaippa. Katsotaan miten kelit alkavat muuttua kun syksy saapuu.

Google street views

Unohdin viime viikolla kertoa, että kulutin yhden työpäivän tutkimalla kotikulmia ja tuttuja paikkoja Google Mapsista ja kyllä tuli ihan järkyttävä koti-ikävä (no sanotaan suoraan, että itkin vaan sohvalla enkä saanut mitään tehtyä). Kuvissa koivut vihersivät ja apilat kukkivat kotipihallamme, parvekkeen ovi taisi olla auki mutta Pihla ei ollut siellä nukkumassa. Näkyi Kauppa-aukio, Myllykoskella Kymentien risteys, Luvialla näkyi melkein asfaltissa yhä valkoiset maaliläiskät kun maalailimme aikanaan siinä pihalla kirjahyllyjämme. Pirkkalassakin tuttuja :D

Maisemat taitavat olla siellä nyt melko erinäköiset, postikorttimaisen kauniita, henkeäsalpaavia lumimaisemia olen nähnyt siellä sun täällä. Pian lumet sulavat ja koivut silmut taas aukeavat. Enää reilu kolme kuukautta niin me ollaan siellä kaikkien rakkaiden luona!!

Hyvää työtä, uutta vuotta ja ystävänpäivää!

Vihdoinkin täällä on kesälomat vietetty ja akateeminen vuosi strarttailee yliopistolla. Perjantaina menin tutustumaan tutkijavierailukohteeseeni. Professorini oli oikein ystävällinen ja mukava, kuten kaikki muutkin monet ihmiset kenen nimiä en enää muista. Sain oman työpisteen, joka on semmonen perinteinen toimistoloossi jossa tietokone, pari laattikkoa ja hyllyä. Vähän erillään se on muusta tutkimusryhmästä, mutta kovasti he vakuuttelivat että tulevat sitten hakemaan minuakin kahville ja lounaalle. Minun avokonttorihässäkän yhteydessä on ihan mukava kahvitila sohvineen ja ikkunoineen ja sinne kuulemma tuodaan aina tuoreita hedelmiä joita saa napostella.

Lauantaina mentiin Joonan ja Tuijan kanssa Fortitude Valleyn Chinatowniin viettämään kiinalaista uutta vuotta. Vähän se nyt oli pettymys, vaikka jonkinlaista kansanjoikua ja leijonatanssia nähtiinkin. Valley sen sijaan vaikutti kivalta ja käytiinkin pitsat syömässä samalla naapuribaarin livemuusiikkia kuunnellen.



Käveltiin joenvartta pitkin takaisin kaupungille ja ihailtiin siltojen ja kaupungin valoja sekä lepakoita pimenevässä illassa. Queen streetillä naposteltiin vielä browniesit oluen kera, kunnes Pihlan nukkuma-aika oli jo niin paljon ylitetty että lähdettiin takaisin kotiin Eight Mile Plainsille.


Ystävänpäivänä ei tehty mitään ihmeellistä, sekun on meillä joka päivä, heh heh. Kävimme ajelulla toisessa Westfield-ostoshässäkässä, joka on vähän kauempana (~10km) kuin tuo lähi Garden City. Siellä oli paljon enemmän ja kivemman oloisia kauppoja, jopa lastenvaatteillekin kaksi kauppaa ja Espritin oma liike. Käytiin kanakebsuilla ja kaupassa.

Maanantaina taasen oli Maijun ja Pihlan Oma Päivä. Ajoimme kamalassa Gatewayn aamuruuhkassa Redcliffeen tapaamaan muita Suomi-mammoja muksuineen. Mielettömän ihana pikku kaupunki meren rannalla. Pelikaanit toivottavat ihmiset tervetulleiksi pitkän sillan päätteeksi. Treffit olivat Settlement Cove Lagoonissa, joka oli kiva rakennettu laguuni rannalla. Lisäksi oli lapsille kahlailupaikka isoinen tatteineen. Mukavasti meni taas päivä herkutelleen, auringosta, lämmöstä ja kivasta seurasta nauttien.

Mount Coot-tha

Kävimme sunnuntaina ajalemassa Mount Coot-thalla, joka sijaitsee noin 7km länteen Brisbanen keskustasta. Näköalapaikalta on hyvällä säällä komeat näkymät.

Mitä teille kuuluu?

Tähän blogiin on muuten ihan helppo jättää kommentteja, vink vink :D Ei tarvitse olla rekisteröitynyt käyttäjä, vaan voi jättää myös muuten kuulumisia!

Hyvää nimipäivää Terhi-mummeli!

Tänään on mummelin nimipäivä, onnea :D

Pihla toipui hyvin edellisestä taudista ja nyt taitaa tehdä hampaita kun sormien maiskutus käy niin tiheään.

Juha lähti tänään työkaverinsa Andrewn kanssa Gold Coastille uhmaamaan aaltoja ja haita uudella hienossa laudallaan. Jäätiin Pihlan kanssa kotiin kun sen nokka taas vuoti ja peppukin punoitti jostain syystä sen verran pahasti ettei merivesi-hiekka-hikoilu varmaan tekisi hyvää. Lisäksi ehkä helpompaa näin kun ei tarvitse ensimmäisellä bodyboarding-kerralla vieraassa paikassa stressata kaikista liikkuvista osista, mennään mukaan siis seuraavalla kerralla ja ihaillaan rantaa nyt vain kuvista.


Täällä on ollut virkistävän sateinen ja vähän viileämpi viikko, vaikka auringostakin on toki saatu nauttia.

Meidän takapiha on puhjennut eloon myös. Juhan istuttamat tomaatit ja yrtit ovat yhä voimissaan, vaikka joku elukka kävikin korianterit syömässä!! Lisäksi mullassa on usein iso kuoppa, kuka lienee siellä kuopsuttelee.

Öiseen aikaan puustossa ja puiden alla on jos jonkinlaista elämää. Yhtenä yönä heräsimme kun pihalta kuului kovaa rouskutusta ja koputusta. Parvekkeellamme oli joku tumma möykky, mutta emme nähneet sen paremmin mikä se oli. Aamulla löytyi parvekkeelta sen sijaan pähkinan kuoret. Seuraavana yönä Juha varustautui otsalampun kera katsomaan öistä vierailijaa mutta eihän siellä enää ketään ollut.

Eräänä iltana kuuntelimme kun kuului lehtien havinaa ja oksat heiluivat kovasti. Hiivimme kurkkimaan taas takapihalle ja puussamme oli retkellä kaksi opossumia!


Toissa päivänä taas kuului puista tippuneiden kuivien lehtien kahinaa. Ja taas Juha marssii innoissaan ja Maiju arastellen perässä katsomaan että mikäs se siellä. Ei ollut onneksi käärme, vaan valtavan kokoinen jötkäle sammakko. Yöllä emme ollet kovin iloisia äänekkäästä vieraastamme, kun hän aloitti järjettömän kovan kraakkuna-kurnutuksen - ja taas laitettiin ovet ja ikkunat kiinni että saisi nukuttua. Tästä sulkemisoperaatiosta on tullut lähes joka iltainen tai aamuinen rutiini: Iltaisin on ihana viilentää huonetta antamalla parvekkeen oven olla auki mutta toisinaan naapurin hörötyskikatusnauraja saa meidän hermot kiristymään ja koitamme saada äänieristettä. Yleensä kuitenkin kaipaamme äänieristystä vasta aamulla viiden aikaan kun linnut ja muut eläimet heräävät uuteen päivään.


Takapihallamme olevat kasvit myös heräsivät eloon, hetkeksi. Yhtenä päivänä huomasin, että niistä puskista olikin noussut ylös sellaiset tapit, jotka jo muutaman tunnin päästä avautuivat valkoisiksi kukiksi ja parissa päivässä kuihtuivat pois. Pihapuut ottivat kovan kasvuspurtin, jonka huomasi oksien päihin ilmestyneistä vaalean vihreistä lehdistä sekä siitä, että takapihalla olikin varjoisampaa kuin aikaisemmin. Sateet ja myrskyt puolestaan pudottavat puista kaikki kuolleet lehdet, jolloin takapiha näyttää ihan syksyiseltä ja pääsee lakaisemaan lehtiä harva se päivä.

Brisbane Powerhouse

Viime viikonloppuna oli mukavasti menoa. Lauantaina olimme Pihlan kanssa ensin Suomi-koulun mustikoiden muskarissa suhisemassa kuin sisilisko ja ajamassa metrolla mummolaan. Iltapäivällä menimme Peter-pojan 2-vuotisjuhliin Calamvaleen jossa oli grillailua ja täytekakkua sekä pihalla myös allasleikkeja lapsille.

Sunnuntaina lähdimme Tuijan ja Joonan kanssa turisteilemaan New Farmiin. Jätimme auton Tuijan ja Joonan luo vierasparkkiin (ilmainen parkkipaikka keskustassa :D) ja taitoimme lopun matkaa Brisbanen jokea pitkin CityCatilla. Kävimme ensin brunssilla New Farmin keskustassa ja sitten ihmettelimme suurta puistoa isoine kukkaistutuksineen ja leikkipaikkoineen. Retkeilykohteenamme oli varsinaisesti Brisbanen vanha voimalaitos, joka on muutettu taiteen ja teatterin näyttämöksi. Tänä viikonloppuna siellä sattui olemaan tiibettiläisiä munkkeja siunaamassa pyhää hiekkaa. Mekin saimme oman osuutemme pienessä muovipussukassa.


Powerhousessa oli myös muutama mukavan oloinen ravintola jossa voisi nautti lasillisen kuohuvaa ennen näytöstä. Otimme mukaamme esitteitä tulevista näytöksistä ja komediaviikon ohjelmasta - tänne on ehdottomasti tultava uudelleen!