Pihla toipui hyvin edellisestä taudista ja nyt taitaa tehdä hampaita kun sormien maiskutus käy niin tiheään.
Juha lähti tänään työkaverinsa Andrewn kanssa Gold Coastille uhmaamaan aaltoja ja haita uudella hienossa laudallaan. Jäätiin Pihlan kanssa kotiin kun sen nokka taas vuoti ja peppukin punoitti jostain syystä sen verran pahasti ettei merivesi-hiekka-hikoilu varmaan tekisi hyvää. Lisäksi ehkä helpompaa näin kun ei tarvitse ensimmäisellä bodyboarding-kerralla vieraassa paikassa stressata kaikista liikkuvista osista, mennään mukaan siis seuraavalla kerralla ja ihaillaan rantaa nyt vain kuvista.
Täällä on ollut virkistävän sateinen ja vähän viileämpi viikko, vaikka auringostakin on toki saatu nauttia.
Meidän takapiha on puhjennut eloon myös. Juhan istuttamat tomaatit ja yrtit ovat yhä voimissaan, vaikka joku elukka kävikin korianterit syömässä!! Lisäksi mullassa on usein iso kuoppa, kuka lienee siellä kuopsuttelee.
Öiseen aikaan puustossa ja puiden alla on jos jonkinlaista elämää. Yhtenä yönä heräsimme kun pihalta kuului kovaa rouskutusta ja koputusta. Parvekkeellamme oli joku tumma möykky, mutta emme nähneet sen paremmin mikä se oli. Aamulla löytyi parvekkeelta sen sijaan pähkinan kuoret. Seuraavana yönä Juha varustautui otsalampun kera katsomaan öistä vierailijaa mutta eihän siellä enää ketään ollut.
Eräänä iltana kuuntelimme kun kuului lehtien havinaa ja oksat heiluivat kovasti. Hiivimme kurkkimaan taas takapihalle ja puussamme oli retkellä kaksi opossumia!
Toissa päivänä taas kuului puista tippuneiden kuivien lehtien kahinaa. Ja taas Juha marssii innoissaan ja Maiju arastellen perässä katsomaan että mikäs se siellä. Ei ollut onneksi käärme, vaan valtavan kokoinen jötkäle sammakko. Yöllä emme ollet kovin iloisia äänekkäästä vieraastamme, kun hän aloitti järjettömän kovan kraakkuna-kurnutuksen - ja taas laitettiin ovet ja ikkunat kiinni että saisi nukuttua. Tästä sulkemisoperaatiosta on tullut lähes joka iltainen tai aamuinen rutiini: Iltaisin on ihana viilentää huonetta antamalla parvekkeen oven olla auki mutta toisinaan naapurin hörötyskikatusnauraja saa meidän hermot kiristymään ja koitamme saada äänieristettä. Yleensä kuitenkin kaipaamme äänieristystä vasta aamulla viiden aikaan kun linnut ja muut eläimet heräävät uuteen päivään.

Takapihallamme olevat kasvit myös heräsivät eloon, hetkeksi. Yhtenä päivänä huomasin, että niistä puskista olikin noussut ylös sellaiset tapit, jotka jo muutaman tunnin päästä avautuivat valkoisiksi kukiksi ja parissa päivässä kuihtuivat pois. Pihapuut ottivat kovan kasvuspurtin, jonka huomasi oksien päihin ilmestyneistä vaalean vihreistä lehdistä sekä siitä, että takapihalla olikin varjoisampaa kuin aikaisemmin. Sateet ja myrskyt puolestaan pudottavat puista kaikki kuolleet lehdet, jolloin takapiha näyttää ihan syksyiseltä ja pääsee lakaisemaan lehtiä harva se päivä.
Ja olipahan seikkailu käydä bodyboardilla! Kamerassa ei tietenkään ollut virtaa joten pitää tehdä blogiturina ensi reissusta. Ekalla kerralla lähinnä ratstastettiin aaltoja kohti rantaa, aika pitkiä matkoja pääsi silloin kun onnistui (eli aika harvoin :) Tästä se lähtee, surfs up!
VastaaPoistaVideota odotellessa, muutoin en usko mitään.
VastaaPoistaTero