Crocodile Hunterin kotikonnuilla

Mooloolabasta paasi ilmaiseksi bussilla Australian Zoo:hon noin 25 minuutissa. Keihasrauskun kohtalokkaasti kohtaaman Steve Irwinin kotia oli laajennettu sitten viime visiittimme (vuonna 2005). Kirahvien paikalla tosin oli lehmia ja nyt kirahveja paasi moikkaamaan vain maksusta, kuten sarvikuonojakin. Samoin krokotiilishow oli latistunut yhteen krokotiiliin eika tiikereiden temppuja esitelty samalla kerralla. Nyt norsuille ja tiikereille oli rakennettu omat alueet joissa oli omat aikataulutetut esitykset.





Paljon riitti kuitenkin nahtavaa taallakin. Norsuja ja kenguruja paasi syottamaan ja koaloita sai paijata. Oli poniratsastusta, lasten elaintarhaa ja lapsille myos huvipuistolaitteita ja iso pomppulinna. Ja niita krokotiileja ja alligaattoreita.

Huimuli-hai Underwater Worldissa

Kala! Kala! Kala!

Underwater worldin meranalaisessa putkessa paasi ihastelemaan kaloja, rauskuja ja haita.







Paikan hitti oli kuitenkin mielestani sympaattinen hyljeshow.

Mooloolaba

Viime viikon maanantaina pakkauduimme kahteen autoon ja laitoimme navigaattorin ohjaamaan meidat Sunshine Coastille Mooloolabaan. Olimme varanneet kattohuoneiston Sailportista, joka sijaitsi loistavalla paikalla kanaalin reunalla vain parin minuutin kavelymatkan paassa rannasta. Hotellin edustalla oli pienvenesatama ja satamalaituri, puisto keinuineen seka Underwater world.






Katolla oli grillialue omaan kayttoomme ja siella ihastelimme maisemia, grillailimme herkkuhamppareita ja leikimme varjoleikkeja.





Rannalla vietimme aikaa suurissa aalloissa hyppien ja hiekkakakkuja tehden. Sen jalkeen olikin mukava palata hotellin omalle altaalle jossa vesi oli 30-asteista ja porealtaassa 37.

Vieraita ja turisteilua

Meilla on V I E R A I T A! Juhuu! On tata jo odotettukin. Ensimmaiset rohkeat lensivat luoksemme lomailemaan pariksi viikoksi ja mekin olemme pitaneet vahan lomaa toista ja tarhasta. Touhua on riittanyt joka paivalle ja Pihlakin on ollut niin tohkeissaan ettei ole malttanut nukkua juuri paivaunia.

Ensin matkalaisten toivuttua tutustuttiin vahan kaupunkiin ja iltasella lahdettiin Tuijan opastuksella tyttojen kesken tutustumaan Brisbanen yoelamaan West Endin drinkkibaariin, pariin muuhun juottolaan ja kun olimme jo lahdossa taksilla kotiin ajoimmekin Treasury Casinolle pelaamaan mummorullaa ja tanssimaan diskoon! Oli hauskaa!

Viikonloppuna oli ohjelmassa myos jokilaivailua Lone Pine Koala Sanctuaryyn halailemaan koaloita ja syottamaan kenguruita. Taman jalkeen viela lapset pulikoivat South Bankin laguunissa.



Taalla on ollut melko sateista ja kylmaa muutamia viikkoja ja jannitimmekin Juhan kanssa etta sataako viela seuraavatkin viikot. Ensimmaiset yot oli melkoisen jaatavia ja paivalla sateli ja oli harmaata joten Sunshine state ei ottanut vieraita vastaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt on kuitenkin riittanyt myos aurinkoa ja lampoa ja olemme uineet niin altaassa kuin meressakin. Loputkin pihan puut ovat puhjenneet lehteen ja kukkaan joten kohta voi kai jo julistaa kesan alkaneeksi.

Paivittelen reissukohteitamme lahipaivina lisaa.

Cupcakes 'n Pepparkakor

Pihlan 1-vuotissynttareita juhlittiin perheen kesken yhden korvapuustin kera ennen Juhan toihin menoa. Toki me oltiin silloin vasta muutettu uuteen maahan eika meilla ollu ketaan kavereita keille juhlat jarjestaa. Nyt olen jostain syysta aloittanut valmistelut (tai ainakin suunnittelut) ajoissa. Juhliinhan on viela reilusti aikaa. Mutta on hyva harjoitella niin ei sitten tosi paikan tullen tuu stressia liikaa. Ja voi tassa matkan varrella maistella. Vieraitakin kutsutaan varmasti. Tekin ootte kaikki tervetulleita :)

Kahvilla Byron Bayssa

Juha ja tyokaverinsa Andrew olivat varanneet sukellusreissun Byron Bayhin. Koska olin halunnut paasta kyseiseen paikkaan jo pitkaan, pakkauduimme myos Pihlan kanssa mukaan ja varasimme hotellin jotta voisimme nahda myos yhdessa enemman.

Koko ajomatkan satoi vetta. Onneksemme kuitenkin sade hellitti kun saavuimme paikalle. Treffasimme Andrewn ja Mistyn majakan luona josta oli upeat nakymat rannoille ja merelle. Majakan laheisyydessa oli kavelyreittaja ja nakoalapaikkoja joissa tuijotimme pitkaan merelle. Ja kun olimme tarpeeksi pitkaan tuijottaneet, naimme missa valaat liikkuivat ja bongasimme useamman kerran vesisuihkuja seka valaiden pyrstoja!








Poikettiin Main beachilla tekemassa hiekkakakkuja. Meri suurine aaltoineen on aina niin ihanaa katseltavaa. Taalla muuten kaikkien rantojen parkkipaikat olivat maksullisia kuten myos tuon majakan parkkipaikka. Majakalle paasee myos kavellen jos on tarpeeksi urheilumielta eika lasten rattaita tyonnettavana. Majakan voi bongata tuosta ekasta rantakuvastakin - sijaitsee siis melko korkealla!




Illalla kaytiin syomassa sushia ja jaateloa. Kotimatkalla kastuttiin litimariksi. Sade jatkui koko yon. Ja aamun. Ja paivan.


Siispa poikien ollessa sateelta suojassa pinnan alla, istuimme Pihlan ja Mistyn kanssa kahvilla. Aamulla haimme ensin Mistyn Lennox Headista (pieni kylapahainen noin 20 minuttiia Byronista) ja kavimme siella aamupalalla. Byronissa olisi ollut juuri tana sunnuntaina suuret markkinat, mutta kaatosateessa huonolla varustuksella emme viitsineet lahtea sinne ollenkaan. Kavimme turisti-infossa toteamassa ettei taalla ole mitaan tekemista sateella, emme loytaneet edes ostoskeskusta jossa hengailla. Netistakin bongasimme lupaavan sivuston "Mita tehda Byron Bayssa satella" mutta siinakin lopulta kehotettiin jaamaan kotiin ja kutsumaan ystavia kylaan. Menimme siis kahville.




Pihlan ensimmainen Babycino (eli cappucino ilman kahvia = maitovaahtoa).

Byron Bay sijaitsee naapuriosavaltiossa, New South Walesissa, jossa siirryttiin juuri sopivasti kesaaikaan sunnuntaina. Tama tiesi pojille vahan aikaisempaa heratysta mutta oli onni meille ettei meidan tarvinut hengailla niin kauaa ilman hotellihuonetta. Lisaksi Pihlan paivaunet painoivat uhkaavasti paalle ja tama kuului myos kauas. Kotimatka sujuikin joutuisasti reilussa 1,5 tunnissa Pihlan nukkuessa koko matkan ja paasimme taas mukavasti Queenslandin normaaliaikaan.

Sateesta huolimatta oli mukava reissu. Vaikkei meille nyt jaanytkaan kovin kattava kuva paikasta niin Byronissa kannattaa kylla ehdottomasti poiketa mutta kannattaa varautua melko kalliisiin hintoihin ja suureen maaraan turisteja ja backpackereita. Nakymat majakalta olivat huikeat ja rantoja piisaa (no rantoja piisaa kylla koko matkalta Goald Coastilla). Taalta paasee myos melko edullisesti katsomaan valaita ihan lahelta veneellaakin eika venematka oli kovin pitka (tai ainakin mainosten mukaan niita valaita pystyy nakemaan jo venematkalla - kuten menkin bongailimme niita jo maista kasin). Myoskin ajomatkalla oli tosi kauniit maisemat kun maasto oli kumpuilevaa, pelloilla lehmia ja lampaita ja puusto oli paljon korkeampaa, tiiviimpaa ja vehrampaa kuin meilla pain.

Uimakoululainen

Hammaslaakarissa

Reikia nolla.
Pihlalla ja Juhalla.

Maijulla taas monen monta. Viikon paasta uudestaan.


Pihla ei ihan ymmarrettavasti ymmartanyt mita hammaslaakarissa tehdaan eika laakariseta ihan paivittain taida lapsia kasitella. Hampaat saatiin kuitenkin kurkattua - niita on 16 ja etuhampaasta lohennut pala on siisti eika vaadi toimenpiteita.

Pihla sai ilmapallon, tarroja, varityskuvan, barbie-hammasharjan ja hammatahnaa.

Kiitos vakuutuksen, koko perheen tarkastukset rontgenkuvineen ja hampaiden puhdistuksineen 0 dollaria.

Loistavia matoja viinilasissa

Parin viikon takainen retkemme vei meidat Mount Tamborinelle. Tuijan ja Joonan fiilistellessa sademetsaa Skywalkilla, joimme itse aamukahvit hyppymuurahaista ihmetellen.


Seuraavaksi suuntasimme Cedar Creekin viinitilalle jossa on kiiltomadoille (mita lie hyttysen toukkia) rakennettu luola. Saimme alkuun pienen videoesittelyn madoista. Se oli Pihlan mielesta melko pelottava. Ja pelottavammaksi vain muuttui kun menimme pilkkopimeaan luolaan katselemaan matojen loistetta. Takanamme oleva lapsi pelkasi vahan enemman ja tahan opas kommentoi etta "shh shhh, pitaa olla ihan hiljaa silla madot pelastyvat ja sammuttavat valonsa". Hiljaisuuden lisaksi piti olla hengittamatta. Kerran opas kommentoi "nyt tassa vasemmalla seinustalla joku hengittaa liian raskaasti".


Selvisimme koettelemuksesta ja palkitsimme itsemme viinin maistelulla Juhaa ja Pihlaa lukuun ottamatta. Saimmekin maistella melkoisen montaa lajia ja pari suosikkia ostettiinkin mukaan illan BBQ bileita varten.


Cedar Creekin jalkeen menimme sievasti hihittaen viela toiselle viinitilalle, Witches Fallsiin jossa Joona ja Maiju viela urheina maistelivat tilan tuotoksia Pihlan taputellessa vieraita naisia pyllylle. Mukaan lahti ihanan hunajainen jalkkariviini. Mukavaa ajanvietetta kerrassaan!