Suolaa limakalvoilla, hiekkaa uikkareissa, vahaa rintakarvoissa, krampit pohkeissa, ja nenä kiehuu auringosta. Voiko se enää paremmaksi mennä?
Ostin Kanadalaisen työkaverin innoittamana bodyboardin muutama viikko sitten. En ollut ollenkaan varma mistä oikeastaan oli edes kyse, mutta tiesin varmaksi että tämä on se mitä täällä kuuluu tehdä. Tämä on se mitä en Suomessa tekisi vaikka haluaisinkin.
Nyt on takana kolme reissua Gold Coastille (tunnin ajomatka Etelään). Mukavaa puuhaa. Odotella omaa aaltoa ja lillua vedessä, ja vaihtaa kuulumisia ventovieraiden kanssa. Ja sitten hypätä aallon selkään.
Tilastotriviaa sen verran, että Gold Coastilla on kilometritolkulla maailmanluokan surffauspaikkoja (ihmisiä muuttaa sinne asumaan vain surffauksen vuoksi) ja tuhansittain surffaajia päivittäin vedessä. Edellinen tappava kohtaaminen hain kanssa on kuitenkin ollut vuonna 1956. Järki-ihminen jättäisi siis mielummin nousematta autoon :)
Burleigh Heads. Gold Coastille on ominaista että pilvenpiirtäjät kohtaavat rannan jyrkällä kontrastilla.
50..100 metriä rannasta on kaikkein vaikeinta. Kun aallot murtuvat valkoiseksi, ne iskevät lujalla voimalla ja vie voimia puskea niiden yli ja ali. Ennen murtumista reilun sadan metrin päässä on todella rauhallista. Aallot vain heiluttavat muutaman metrin ylös alas rauhalliseen tahtiin. Tai ainakin kunnes tulee niin iso aalto, että se murtuu jo siellä kaukana, jolloin on syytä hypätä kyytiin tai sukeltaa ali - paikallaan ei kannata olla, niskassa on joko iso aalto tai toinen surffari :)
Auringossa on turhan helppo palaa. Meri peilaa aurinkoa, ja aalloista nouseva sumu ja mereltä tuleva tuuli viilentävät, ja on palamista on vaikea havaita. Parempi on katsoa kellosta koska laittaa lisää rasvaa. Ensimmäisellä reissulla minulla olis SPF30+ rasvaa, ja päivä oli pilvessä. Silti viimeiset ihonkappaleet kuoriutuivat 3 viikkoa myöhemmin :P
Räpylät jalkaan, niemennokalle ja aaltoihin mars. Parimetriset aallot hakkaavat kiviä vasten ukkosta muistuttavalla jyrinällä, mutta temppu on bongata rauhallinen väli ja suhahtaa räpylöillä 5..10 metriä ohi murtuvien aaltojen alueen- sitten homma onkin leppoisaa lillumista ja sen oman aallon odottamista. Se vain alkuun näyttää pahemmalta kuin on. Räpylät tuovat lisäturvaa liikkumisen suhteen, mutta niitä tarvitaan myös että saa riittävän vauhdin aallon kiinnisaamiseen.
Burleigh Heads. Gold Coastille on ominaista että pilvenpiirtäjät kohtaavat rannan jyrkällä kontrastilla.
50..100 metriä rannasta on kaikkein vaikeinta. Kun aallot murtuvat valkoiseksi, ne iskevät lujalla voimalla ja vie voimia puskea niiden yli ja ali. Ennen murtumista reilun sadan metrin päässä on todella rauhallista. Aallot vain heiluttavat muutaman metrin ylös alas rauhalliseen tahtiin. Tai ainakin kunnes tulee niin iso aalto, että se murtuu jo siellä kaukana, jolloin on syytä hypätä kyytiin tai sukeltaa ali - paikallaan ei kannata olla, niskassa on joko iso aalto tai toinen surffari :)
Auringossa on turhan helppo palaa. Meri peilaa aurinkoa, ja aalloista nouseva sumu ja mereltä tuleva tuuli viilentävät, ja on palamista on vaikea havaita. Parempi on katsoa kellosta koska laittaa lisää rasvaa. Ensimmäisellä reissulla minulla olis SPF30+ rasvaa, ja päivä oli pilvessä. Silti viimeiset ihonkappaleet kuoriutuivat 3 viikkoa myöhemmin :P
Räpylät jalkaan, niemennokalle ja aaltoihin mars. Parimetriset aallot hakkaavat kiviä vasten ukkosta muistuttavalla jyrinällä, mutta temppu on bongata rauhallinen väli ja suhahtaa räpylöillä 5..10 metriä ohi murtuvien aaltojen alueen- sitten homma onkin leppoisaa lillumista ja sen oman aallon odottamista. Se vain alkuun näyttää pahemmalta kuin on. Räpylät tuovat lisäturvaa liikkumisen suhteen, mutta niitä tarvitaan myös että saa riittävän vauhdin aallon kiinnisaamiseen.
Ihan kiva harrastus... mut kokeile seuraavaks vaik joogaa :D!
VastaaPoistaKuulumisia on taas käyty lukemassa ahkerasti.
Haleja!