Verenimijät

Puskaradio soi taas. Tällä kertaa sävelenä oli "Mt. Byron - Olet kova kuin k..ivi".

Nuottiavaimen paikalla oli Alderleyn kohtaamispaikka kaupungin pohjoispuolella, josta lähdimme aika tarkkaan kello 7 aamulla kohti pohjoista noin 100 kilometriä. Automatka oli maisemiltaan upea. Kuljettaja tuoksui rohkeasti hieltä joten autenttinen metsätunnelma oli aisteissa aamusta saakka. Tie kiemurteli niin että sitten miesmuistiin tuli autopahoinvointia.

Perille päästyämme Mt. Meen lähtöpaikalle sävellaji vaihtui molliin. Eräs mies oli tullut tuonne keskelle ei mitään edellisenä iltana tekemään itsemurhaa, ja makasi siellä verissään mutta hengissä. Hän oli epäonnistunut sitten tavoitteessaan, ja hiljaa vaikeroi maassa. Kaikkea sitä pitää nähdä. Soitimme ja odotimme paikalle ambulanssin joka poimi miehen, ja lähdimme sitten lopulta kohti puskaa, edessä olisi 10..15 km matka.

Tässä on kuvia retkeltä:

Tiivistäen voisi sanoa että kuljimme ilman polkuja kukkuloita ylös ja alas, ja aika paljon myös pitkin kallioista rotkoa. Reitti oli aikalailla haasteellinen ja monen monta kertaa huomasi olevansa vain käsien varassa ja heiluttelevansa jalkojaan jotain kivenkielekettä kohti, tai ylipäätään neliveto päällä kaikin raajoin sammaleista jyrkännettä pitkin. Kerran piti turvautua myös laskeutumisköyteen, kun kävi turhan jyrkäksi. Seuraavana päivänä eli tänään on ollut hyvässä mielessä koko vartalo kipeä, jostain syystä selkälihakset eniten. Mainiota puuhaa, ei takuulla jää tähän. Ihmeellisiä eläimiä ei nyt nähty. Ensimmäisen kerran sain tehdä tuttavuutta iilimatoihin, joita minullakin oli jalassa lopulta neljä tiukasti kiinni Vuolteen veripirtelöbaarissa.

Ja uimme myös vesiputouksien alla olevissa altaissa. Vesi oli suomalaisittain sopivaa (veikkaisin 18) mutta Australialaisille hieman vilpoisaa. Kunhan päällä ei ollut puuvillaa, niin veteen sai hypätä vaatteet päällä ja sitten jatkaa vaeltamista samoissa märissä vaatteissa - kyllä sitä lämpimänä pysyi :)

Muutaman sanan tuosta valleuskerhosta voisi sanoa: se on iso ja aktiivinen kerho, joka viikko on useampia vaelluksia. Vaellukset jaetaan eri kategorioihin vaativuuksien ja maaston ja pituuden yms mukaan. Esimerkiksi tuo eilinen vaellus oli luonnehdittu seuraavasti:

"MDW-6C: Medium Length Day Walk, Terrain Challenge level 6, Condition requirement C.

This trip combines many favourite elements - rock slabs, waterfalls, rock hopping, rock scrambling, huge overhanging cliffs, caves, swimming, interesting vegetation changes, some scunge and isolation. This trip is in the Mt Mee State forest starting from the Gantry Picnic Area and is ideal for this time of the year."

Tuo on sikäli toimiva, että jokainen voi valita oman tasonsa mukaan retkiä. Ja eikä sitten vaativammilla retkillä tarvitse raahata perässä liian korkealle tähtääviä.